14.2.2000

Asian käsittely Mikkelin käräjäoikeudessa

Riidattomat tapahtumatiedot

Vilkonharjun Murskaamo Oy oli asetettu konkurssiin 10.6.1993. Konkurssipesän väliaikaisena pesänhoitajana sekä uskottuna miehenä ja toimitsijamiehenä (jäljempänä pesänhoitaja) oli toiminut asianajaja A.

Konkurssipesän velkojainkokous oli hyväksynyt 14.10.1993 pesään kuuluvaa vaihto- ja käyttöomaisuutta koskevan esisopimuksen. Sittemmin solmittuun kauppaan oli sisältynyt Hirvensalmen Osuuspankin saatavan vakuudeksi kiinnitetyt kuorma-auto ja pyöräkuormaaja. Kiinnitetyn omaisuuden osuus kauppahinnasta oli ollut 650 000 markkaa, mikä määrä oli tilitetty pantinhaltijalle.

Vilkonharjun Murskaamo Oy:n velkojainkokous oli 31.10.1996 hyväksynyt pesänhoitajan palkkioehdotuksen, joka oli perustunut siihen, että palkkio oli ollut noin neljä prosenttia konkurssipesän rahaksimuuttoarvosta, johon oli sisältynyt myös edellä mainitun kiinnitetyn omaisuuden myyntihinta. Kaakkois-Suomen verovirasto oli ilmoittanut heti tyytymättömyyttä velkojainkokouksen päätökseen.

Kaakkois-Suomen veroviraston hakemus

Verovirasto vaati, että velkojainkokouksen pesänhoitajan palkkiota koskeva päätös julistetaan mitättömäksi siltä osin kuin se koski autokiinnityksen kohteina olleiden ajoneuvojen realisoinnista laskutettua osaa ja että pesänhoitaja velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle tämän johdosta laskutettu 26 000 markkaa.

Verovirasto katsoi, että velkojankokouksen päätös oli syntynyt konkurssisäännön 73 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sen vahingoksi. Kiinnityksenhaltija vastasi konkurssisäännön 80 §:n nojalla konkurssihallinnon palkkiosta siltä osin kuin se oli koskenut kiinnitetyn omaisuuden myynnistä pesälle aiheutuneita kuluja ja menoja. Veroviraston mukaan ei voinut pitää kohtuullisena eikä velkojien tasa-arvon mukaisena, että pesänhoitajan palkkio maksetaan myös tältä osin muusta varallisuudesta kuin panttiomaisuudesta saadusta myyntitulosta.

A:n vastaus

A vaati veroviraston vaatimuksen hylkäämistä. A katsoi, että konkurssisäännön 80 §:n nojalla kiinnitetyn omaisuuden myyntihinnasta voitiin ottaa vain suoranaiset rahakulut, muuta ei pesänhoitajan palkkiota, joka oli pesän yleishallintokulu. Vaikka pesänhoitajan palkkio voitiin konkurssisäännön 79 §:n nojalla määrätä omaisuuden myyntiarvon perusteella, sitä ei makseta yksinomaan omaisuuden myymisestä, vaan myös muista pantattuakin omaisuutta koskeneista pesänhoitajan toimista. Pantattu tai kiinnitetty omaisuus oli otettava huomioon laskettaessa pesänhoitajan palkkiota sen mukaan kuin pesänhoitaja oli ollut vastuussa tällaisen omaisuuden säilyttämisestä ja hänen toimensa olivat koskeneet sen hoitoa tai rahaksi muuttoa.

Velkojainkokous ei ollut esisopimuksen hyväksyessään esittänyt vaatimusta, jonka mukaan kauppahinnasta tulisi pidättää osa pesänhoidon kustannuksiin. Kaupan edellytyksenä oli ollut, että kiinnityksenhaltija suostui luovuttamaan panttivelkakirjat ostajalle. Kiinnityksenhaltija puolestaan oli edellyttänyt, että sille luovutettiin kauppahinta panttivelkakirjoja vastaan. Samalla kaupalla oli myyty myös muita ajoneuvoja ja kauppaan olivat liittyneet olennaisesti myös pesään kuuluneiden kiinteistöjen kauppaa sekä kone- ja laitevuokria koskevat sopimukset.

Kiinnitettyjä ajoneuvoja oli lisäksi käytetty kaikkien velkojien hyväksi konkurssipesän jatkamassa liiketoiminnassa, jonka nettotuotto oli ollut pesälle noin 370 000 markkaa.

Hirvensalmen Osuuspankin vastaus

Pankki vaati hakemuksen hylkäämistä. Pankki katsoi, että panttioikeuden alaisen omaisuuden myynnistä voitiin vähentää ainoastaan välttämättömät kulut ja menot, ei sen sijaan pesänhoitajan palkkiota. Velkojainkokous oli hyväksynyt kyseessä olevista ajoneuvoista tehdyt esisopimukset ja edellyttänyt, että pankki sai kauppahinnan haltijavelkakirjoja vastaan. Velkojainkokous oli hyväksynyt lopputilityksen yksimielisesti eikä verovirasto ollut moittinut lopputilitystä. Autokiinnityksen alaisia ajoneuvoja oli hyödynnetty konkurssipesän jatkamassa liiketoiminnassa. Sen vuoksi pesänhoitopalkkioon sisältyvän laskennallisen osuuden kiinnitettyjen ajoneuvojen myynnistä voitiin katsoa tulleen katetuksi jo pantatun omaisuuden tuotosta.

Käräjäoikeuden tuomio 19.3.1998

Käräjäoikeus katsoi, että pesänhoitajan palkkio oli yleishallintokulu, jollaista ei voitu ottaa panttiomaisuuden myyntihinnasta. Pesänhoitajalle kuului sen vuoksi palkkio myös pantatun omaisuuden myynnistä. Pesänhoitajan palkkiota ei voitu myöskään määrätä etuoikeus- tai esinekohtaisesti siten, että palkkiosta vastaisivat joiltakin osin vain tietyt velkojat tai velkojaryhmät. Konkurssisäännön 80 §:n sanamuoto oli lainsäätäjän tietoinen valinta ilmauksena separatistin yhä vielä voimassaolevasta erityisasemasta konkurssimenettelyssä, jossa muutoin yleisesti hyväksytyn mielipiteen mukaan pyrittiin velallisen varojen oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen jakamiseen velkojien kesken. Kohtuus- ja tasapuolisuusnäkökohdat eivät olleet riittäviä perusteita konkurssisäännön 80 §:n väljälle, sanamuotoaan laajemmalle tulkinnalle sisällyttää panttikohtaisiin "myyntikuluihin" ja "välttämättömiin kuluihin ja menoihin" pesänhoitajan "hajautettu" palkkio-osuus koko konkurssipesän hallinnosta. Käsiteltävässä yhteisluovutustilanteessa pesänhoitajan palkkion osittaminen muiden kuin pesän maksettavaksi, huomioon ottaen, että kiinnitettyjä ajoneuvoja oli myös käytetty pesän hyväksi, ei ollut ratkaistavissa tässä tapauksessa tai yleisestikään kohtuullisuus- ja tasa-arvonäkökohdilla.

Edellä olevan vuoksi käräjäoikeus katsoi, että velkojainkokous ei ollut menetellyt virheellisesti hyväksyessään pesänhoitajan selvityksen konkurssipesän hallinnosta sekä hyväksyessään pesänhoitajan palkkion myös autokiinnityksen kohteena olleiden autojen realisoinnista laskutetuilta osin.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.11.1998

Verovirasto valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Vilkonharjun Murskaamo Oy:n konkurssipesän velkojainkokous on 31.10.1996 yksimielisesti hyväksynyt, että pesänhoitajan palkkio on määräytynyt pesänhoitajan hallinnassa ja hoidossa olleen omaisuuden rahaksimuuttoarvon mukaan. Palkkion perusteeksi vahvistettuun 7 088 268,21 markan rahaksimuuttoarvoon on äänestyksen jälkeen luettu mukaan kuorma-auto ja pyöräkuormaaja, joihin Hirvensalmen Osuuspankilla oli ollut autokiinnitys. Kyseinen omaisuus on myyty yhdessä konkurssipesään kuuluvan muun omaisuuden kanssa ja sen osuus myyntihinnasta on ollut 650 000 markkaa. Asiassa on kysymys siitä, otetaanko palkkiota vahvistettaessa pesän rahaksimuuttoarvossa huomioon konkurssipesään kuuluneet kiinnitetyt ajoneuvot, joiden myyntihinta on tilitetty kokonaisuudessaan kiinnityksenhaltijalle.

Konkurssisäännön 79 §:n mukaan "palkkion uskotuille miehille ja toimitsijamiehille määrätköön velkojat joko vissiksi summaksi sadalta taikka muun perusteen mukaan". Yleensä pesänhoitajien palkkio määräytyy prosenttiperusteen mukaan pesän bruttovarallisuudesta. Konkurssisäännössä ei ole määräystä siitä, kuinka konkurssipesän hallussa oleva omaisuus, johon velkojalla on panttioikeus, otetaan huomioon pesänhoitajien palkkiota määrättäessä.

Konkurssisäännön 80 §:ää muutettaessa 30.12.1992 annetulla lailla (1585/1992) siihen otettiin panttivelkojan ja konkurssipesän välistä kustannusten jakoa koskeva säännös. Aikaisemmin voimassa olleen säännöksen mukaan konkurssipesään kuuluvan pantin myyntihinnasta ei voitu vähentää konkurssipesälle panttiomaisuuden hoidosta aiheutuneita hoito- ja myyntikuluja. Tästä oli seurauksena, että kulut jäivät lopullisesti konkurssipesän vastattavaksi silloin, kun pantin realisaatiohinta ei riittänyt kattamaan panttivelkojan saatavaa sekä konkurssipesän kuluja pantin hoidosta ja myynnistä. Asiantilan korjaamiseksi konkurssisäännön 80 §:ää muutettiin siten, että sellaisen omaisuuden myyntihinnasta, johon velkojalla on muu kuin yrityskiinnitykseen perustuva panttioikeus, on heti ulosmittaus- ja myyntikulujen jälkeen konkurssipesälle suoritettava ne välttämättömät kulut ja menot, jotka esineen hoidosta ja myymisestä ovat pesälle aiheutuneet. Tämän säännöksen mukaan konkurssipesällä on oikeus vaatia panttivelkojalta pantin hoidosta ja myynnistä aiheutuneita kustannuksia myös silloin, kun omaisuus myydään muulla tavoin kuin panttihuutokaupalla.

Konkurssisäännön 80 § on, kuten edellä on todettu, panttivelkojien ja konkurssipesän kustannusten jakoa koskeva säännös eikä siinä nimenomaisesti säädetä pesänhoitajan palkkio-oikeudesta. Pantatun omaisuuden arvon sisällyttäminen rahaksimuuttoarvoon pesänhoitajan palkkiota määrättäessä voi johtaa ristiriitaan tämän säännöksen tarkoituksen kanssa silloin, kun pantatun omaisuuden hoito ja myynti ovat vaatineet pesänhoitajan toimenpiteitä, joita ei erikseen korvata pesälle konkurssisäännön 80 §:n nojalla. Toisaalta jos pantatun omaisuuden hoito on lisännyt pesänhoitajan vastuuta ja työtä ja hoitotoimet ovat koituneet konkurssipesän hyväksi, voi olla kohtuutonta, että pantatun omaisuuden arvoa ei sisällytetä rahaksimuuttoarvoon. Konkurssipesien hoitoon liittyvässä käytännössä, jota ilmentävät muun muassa konkurssiasiain neuvottelukunnan suositukset, onkin katsottu, että pantatun omaisuuden sisällyttäminen rahaksimuuttoarvoon on tapauskohtaista ja riippuu siitä, missä määrin pesänhoitajan tehtäviin on kuulunut omaisuuden hoito ja realisointi.

Nyt kysymyksessä olevaa asiaa arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin. Vilkonharjun Murskaamo Oy:n konkurssipesä on jatkanut konkurssivelallisen toimintaa ja käyttänyt siinä hyväkseen kyseisiä ajoneuvoja. Konkurssipesän liiketoiminnasta saama nettotuotto on ollut 370 000 markkaa. Pantatun omaisuuden hallinta on siten tullut yleisen velkojatahon hyväksi. Kiinnitetyt ajoneuvot on myyty pantinhaltijan suostumuksella yhdessä muiden 484 000 markan hintaisten ajoneuvojen ja 682 522 markan hintaisen irtaimen omaisuuden kanssa. Kauppaehtoihin on liittynyt samassa yhteydessä erikseen tehty yhteensä 4 000 000 markan kiinteistönkauppa. Tässä tapauksessa ei ole myöskään osoitettu, että kiinnitettyjen ajoneuvojen hoidosta ja myynnistä olisi aiheutunut konkurssipesälle erityisiä kuluja. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että konkurssipesän velkojainkokouksen vahvistaman palkkion perusteena olevaa pesän rahaksimuuttoarvoa määrättäessä otetaan huomioon myös pesän hallussa ja käytössä olleet kiinnitetyt ajoneuvot.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.